Puheenjohtajan palsta.
Antoisaa liikunnallista syksyä 2026!
Kesä alkaa olla vähitellen takanapäin ja syksyn toiminnat alkavat. Uutena liikuntaryhmänä aloitamme Joensuussa ilmaisen kaikille avoimen sauvakävelyryhmän. Ryhmä kokoontuu maanantai-iltaisin lähtien liikkeelle pääkirjaston edestä. Ryhmän toimintaan liittyy myös yl lätys – tulkaa mukaan katsomaan ja kuulemaan! Kiteen allasjumpan vetäjä puolestaan vaih tuu, ja tätä kirjoitettaessa kyselyt ohjaajasta eivät ole vielä tuottaneet tulosta (siksi ryhmän tiedot puuttuvat kirjeestä). Tiedotan ryhmän jatkosta sähköpostitse.
Edellisessä jäsenkirjeessä kirjoitin Yhdessä menoksi -hankkeesta. Päätimme toukokuun hallituksen kokouksessa lähteä mukaan hankkeeseen (jos sen käynnistäminen onnistuu yk sin puheenjohtajan toimesta). Lainaan vielä Selkäliiton internetsivuja muistin virkistykseksi: ”Yhdessä menoksi –hankkeen tavoitteena on vähentää yksinäisyyttä ja edistää selkäter veyttä yhdessä liikkumisen keinoin. Hankkeessa koulutettavat vapaaehtoiset Menoksi-ka verit lähtevät liikkeelle kaveria tarvitsevan kanssa joko kaksin tai pienryhmissä.”. Menoksi kavereille annetaan perehdytyksen lisäksi yhteistä virkistystä ja toiveiden mukaisesti lisä koulutusta. Hankekoordinaattori Riina Kaartamolta saa tukea. Hanke on kolmevuotinen, 2024–2026. (Selkäliiton sivut; ks. lisätietoja sieltä.) Vielä ei kukaan meidän Selkäyhdistyk sestämme ole ilmoittanut kiinnostuksestaan vapaaehtoisuuteen Menoksi-kaverina. Siinä oli sitte mukana merkityksellisessä toiminnassa, josta saa parhaimmillaan mielekästä teke mistä ja hyvän mielen! Lisätietoja voi kysyä hankekoordinaattorilta, puh. 050 310 1997. Il moittakaa minulle kiinnostuksestanne tähän vapaaehtoistyömuotoon joko sähköpostitse osoitteeseen p-kselka@hotmail.fi tai puhelimitse 0400 961 677!
Yhdessä tekemisen ja yhdessä olemisen vastakohtana on yksin puurtaminen ja joskus yk sinäisyys. Elina Tanskanen (psyko-, seksuaali- ja pariterapeutti) kirjoittaa Avainapteekkien asiakaslehdessä 6/25 yksinäisyyden ansasta (s. 18–19). ”Laumaeläiminä tarvitsemme yh teyttä toisiin,” hän toteaa. Kipujen keskellä ei ehkä halua hakeutua muiden pariin ja sosiaa liset suhteet voivat jäädä hoitamatta. Liikkuminenkin jää. Tässä tilanteessa vertaistuki ja Menoksi-kaverit voivat auttaa ja palauttaa mahdollisesti menetettyä yhteyttä. Tanskasen mukaan yksinäisen ihmisen sisäinen puhe on helposti kielteistä. Tähänkin saattaa saada uutta näkökulmaa Selkäyhdistyksemme toiminnasta. Tanskanen listaa kolme toimintavink kiä yksinäiselle: ”1) Uskalla ottaa riskejä, 2) pidä huoli itsestäsi ja 3) käännä katseesi tarvit seviin.” Kontaktien ottaminen rohkeasti, omien tarpeiden ja toiveiden selvittäminen sekä keskusteluavun vastaanottaminen tarvittaessa kannattavat. Lisäksi omista kärsimyksistä huolimatta voisi kokeilla tehdä jotakin toisten hyväksi – ”mielekäs toiminta auttaa siirtämään fokuksen omasta elämäntilanteesta muuhun”. (s. 19)
Toisen artikkelinsa Elina Tanskanen otsikoi: ”Valitse toivo. Usko parempaan vahvistuu, kun sitä ruokkii.” (Avainapteekkien asiakaslehti 5/25, s. 18–19). Elämän ollessa vielä elettävänä on mahdollisuus toivoa. Rankkoja asioita kohdatessa toivominen voi olla ”periksiantama tonta vimmaa”. Tanskanen kehottaa tarraamaan ”toivoon tiukimmin silloin, kun se tuntuu vaikealta.” Tietä toiveikkuuteen hän kuvaa kolmella askeleella: ”1) Toimi, 2) näe merkitys, ja 3) siedä epävarmuutta.” Tee asioita – onnistumisesta nettoat lisäpuhtia. Miksi-kysymyksillä löydät isomman kuvan ja muistat epätoivon kannattamattomuuden syyn/syyt. Toivon sinulle lukijani toiveikasta matkantekoa tänä syksynä!
Ystävällisin terveisin Hanna Kuivalainen, pj.